Ensi-illan jälkeiset tunnelmat

Eilen oli kivaa. Nyt on paha olo liiasta juhlimisesta, mutta kivaa edelleen. (Juhlin viimeksi 19 kuukautta sitten, ennen kuin aloin kasvattaa mahaa).

Jotenkin on outoa, kun ei ollutkaan yhtään vaivaannuttavaa katsoa itseään telkkarista. Yleensä se on vaivaannuttavaa nähdä itsensä liikkuvassa kuvassa, kun on niin erilainen kun kuvittelee olevansa. Onhan se totta, että televisio on tiivistettyä todellisuutta ja tekee meistä tekijoistään paljon kiinnostavampia ihmisiä kun oikeasti ollaan. Vaikka toisaalta musta on ihanaa, että ohjelmaan on jätetty hetkiä, kun on ihan jumissa niin henkisesti kun fyysisestikin.

Elämä ei ole aina kaunista, mutta tv-ohjelmassa se on aina valinta millaisena ihmiset näyttäytyy. Matskua oli niin paljon, että leikkaaja olis voinu tehdä meistä ihan hirvioitä tai tyhjäpäitä. Mutta se tekikin meistä enemmän, kun oikeesti ollaan. En tiedä onko se kiitoksen aihe vai ei.

Jos joku photoshoppaa sun kuvasta laihemman ja kauniimman kun oikeasti olet, muut ihmiset saattaa pitää sua niin kauniina, että alkavat tavotella samaa. Vaikka se on pelkkää huijausta koko juttu. Kenelläkään ei ole semmonen iho ja vartalo kuin naistenlehtien naisilla.

Nyky-yhteiskunnan ihannnevartalo on varmaan harvinaisempaa kuin lyhytkasvuisuus. Sen on vaan joku päättänyt, että harvinaislaatuiset lyhytkasvuiset ei ole massaihailun kohde. Mutta se voisi olla ihan hyvin toisinpäin.

Musta pienikokoiset ihmiset on tosi kiehtovia ja kauniita, ja niitä haluaisi tuijottaa. Mutta en kehtaa, koska ajattelen, että ne ymmärtää väärin miksi tuijotan. Samoin mallimittaiset pelkkää jalkaa olevat ihmiset kuuluu tuijottelulistalle. Ihan vaan siksi, että niitä ei näe melkeen koskaan. 

No tää lähti nyt ihan väärille poluille. Piti vaan kirjottaa että Hetkiä kaupungissa on nyt katsottavissa Yle Areenassa. Enjoy.
/marja


Jakso 1:

http://areena.yle.fi/tv/1990644

Jakso 2:

http://areena.yle.fi/tv/1990646

Kaksi ekaa jaksoa Yle Areenassa!

Hei kiitos kotikatsomolle lavaklubilla ja kaikille muille kotikatsomoille. Istuttiin Annan kanssa eilen baarissa ekaa kertaa rauhassa kahteen vuoteen. Kauan. Olipa kivaa ja nyt on paha olo. 
Ainiin. Kaksi ekaa jaksoa on nyt katsottavissa Yle Areenassa:http://areena.yle.fi/tv/1990645

Maanantaina 9.9. klo 21.30 se alkaa. Yle Teemalta Hetkiä kaupungissa, eli ohjelma Omatuntoklubista! Se on huomenna. Lavaklubille (joka siis on Kansallisteatterin Kellarissa) saa tulla juhlimaan ensi-iltaa. Me tarjotaan popcornit ja suolatikut. Ja jos et paikalle ehdi, niin facebookissa voi seurata iltaa... niin paljon kun me ehditään sitä päivittämään. Voi olla että parempi tulla paikan päälle. heh.

Omatuntoklubi on nyt tauolla ainakin syksyn ajan. Me haluttiin muuta ja uutta puuhasteltavaa Annan kanssa. Tilalla aloittaa YLLÄTYSKLUBI  lauantaina 14.9. klo 21.00. Tule paikalle, (tai seuraa illan aikana somea) niin yllätys paljastuu. /Marja

Kesä on täällä!

Marjan pohdintoja

24.5.2013. 23.30 full moon.
Huomenna on janna paiva. Vika omatuntoklubi ja viela ulkona. Pahoittelen, etta nappiksesta puuttuu aan ja oon pisteet. Jenkeista tuotu kone.
Jotain pitaisi miettia, etta huomenna ei humisisi niin paljon paassa. Kuvaaminen aiheuttaa pahoja ajatuskatkoja.
Mika on oman tiensa kulkija? OTK eli OmaTuntoKlubi, OTK eli Oman Tiensa Kulkija.
Aikaisemmin ajattelin varmaan, etta oman tiensa kulkija on joku, joka on paattanyt omat arvonsa ja tietaa jo periaatteessa niiden perusteella etukateen mitka valinnat tekee. Joku joka uskaltaa rohkeasti olla semmoinen kun haluaa, eika anna muiden maaritella itseaan.
Eli ihminen, jota ei ole olemassa.
Olen ihan varma, etta jokaisella meista on esikuvia ja ihanteita, jotka vaikuttavat siihen minkalaisia paatoksia teemme. Niita paatoksia ei myoskaan voi tehda etukateen, vaan jokainen askel, jonka otamme on paatos siina hetkessa.
Mulle oman tiensa kulkija on ihminen, joka uskaltaa vaihtaa joka askeleella suuntaa, jos tarve vaatii. Ihminen, joka on avoin kuuntelemaan muita ihmisia saattaa huomata, etta hanen eiliset ehdottomat mielipiteensa ovatkin vanhentuneet. Se joka uskaltaa myontaa olevansa vaarassa, ja hyvaksyy itsensa ja epataydellisyytensa on oman tiensa kulkija. Se joka kulkee silmat kiinni kohti valitsemaansa paamaaraa, on vaan sokea itsepainen ihminen, joka jaa paljosta paitsi.
Elama on helppoa. Silmat kiinni.



3.5. klo 18.00 Rauhallinen hetki huippukahvila cafe kummassa.

Pieneen pussiin. 

"Laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?" No ei todellakaan. Kiitos. Kuka on keksinyt, että pakasteet pitää laittaa pieneen pussiin? Kertokaa mulle, kun en ymmärrä, että miten joku teollisesti suljettu hernemaissipaprikapussi muka pilaa muut ostokset? Saako se ranskalaisen patongin tuntumaan hieman kylmältä? Silti, joka ikinen kassa, joka ikisessä Suomen kolkassa kysyy hyvän asiakaspalvelun nimissä "laitetaanko pakasteet pieneen pussiin?" Oman kokemukseni mukaan kananmunat ja lasipurkit aiheuttavat paljon enemmän onnettomuuksia kauppakasseissa.

Greenpeacen mukaan 10% kaikesta muovista päätyy mereen. Wikipedian mukaan taas tunnissa maailman meriin päätyy 510 000kg muovia. Se on paljon se, vaikka laskelmat olisivat pahastikin pielessä. Merieläimet ja linnut luulevat muovia ravinnokseen, eikä ole vaikea arvata mitä tapahtuu jos syö monta muovipussia. Muovi pilkkoutuu vähitellen pienen pieniksi palasiksi, eli myös planktonia syövät eliöt saavat muoviateriansa. Mikään elävä ei pysty hajottamaan näitä muovikappaleita ja lopulta muovi tukkii niitä syöneiden eliöiden ruuansulatuskanavat.

Maailman suurin kaatopaikka sijaitsee tyynellämerellä. Se on varovaisten arvioiden mukaan hieman Teksasia suurempi, eli kahden Suomen kokoinen jätepyörre, johon kelluvat jätteet keräytyvät merivirtojen kuljettamina. Muovia arvioidaan olevan alueella kuusi kertaa enemmän kuin eläinplanktonia.

Yksikin turha muovipussi on turha muovipussi. Olen miettinyt miten voisin vaikuttaa pienien pussien käytön vähentämiseen. Voisinko alkaa hankalaksi asiakkaaksi ja pyytää kauppareissulla jokaisen ostoksen varmuuden vuoksi pieneen pussiin. Jos saisin vaikka hidastettua asiakaspalvelua niin paljon, että kauppa joutuisi luopumaan väkisin pussittamisesta. Jos lähialepassa olisi ruuhka-aikaan vaikka viisikin pussiterroristia, niin Alepa tarvitsisi yhden kassan lisää.

Kaikille niille, jotka jaksoi lukea ikävää tekstiä maailman tilasta näinkin kauan, hyviä uutisia; Ranskalainen opiskelija on kehittänyt Marine Droneksi nimetyn imurin, jolla muoviroskaa on tarkoitus kerätä merestä. Eli toivoa ei ole menetetty.

Mutta, jos kuulette jonkun huokailevan takananne, kun myyjätäti laittaa kalapuikkoja pieneen pussiin, se olen minä.

/marja



19.4.2013 klo keskellä yötä.

Art. Helsinki. 

Tämmöseen törmäsin tänään. Taas. Siellä se on varmaan huomennakin. Suomen paras elävä patsas kaivelemassa nenää. Suomen ainoa elävä patsas. Vaikka tänään se seisoi melkein paikallaan, tuntuu ettei se ole ihan sisäistänyt tota elävän patsaan ideaa.
Linnanmäellä oli joskus 1998 elävä robottimies ja sen "omistaja" esiintymässä koko kesän. Kävin katsomassa sen shown varmaan 25 kertaa koska olin itse töissä Uudessa iloisessa Teatterissa. Lapsilisänä. Lapset ja eläimet on aina kiinnostavia näyttämöllä, koska ne ei osaa peittää mitään. rehellisyys on aina kiinnostavaa. On myös niitä lapsia, jotka osaa oikeasti jotain. En tiedä kuuluinko niihin osaaviin, mutta tiedän, että opin niinä vuosina paljon. Kymmenen vuotta lapsinäyttelemistä joka kesä varmisti sen etten pystynyt kuvittelemaan itselleni mitään muuta ammattia. Näyttelijän ammatti oli itsestäänselvyys, en ikinä miettinyt onko se realistista tai järkevää.
Rakastuin siihen Linnanmäen robottimieheen. Harmi etten muista enää sen nimeä. Harmi että se oli myös mua 25 vuotta vanhempi ja naimisissa ja sillä oli mun ikäiset lapset.
Koska en muista sitä nimeä en voi näyttää teille miten ihana se oli. Löysin youtubesta kuitenkin toisen aika ihanan robottimiehen.
Vaikka luultavasti tää Helsingin robottimies on pakotettu kaljakorinsa päälle seisomaan, annan pisteet siitä että se sentään yrittää. Ja on muuten parempi kuin viime viikolla.
/marja

17.4.2013 klo 14.07

Mitä kaikkea pitäisi tehdä samalla kun surffaa netissä. 

Joka ilta, ehkä noin viikon ajan, olen kirjottanut paperille, käteen, lehdenkulmaan, puhelimeen, ihan mihin vaan lähimpään asiaan listan, mitä aion huomenna tehdä. Minään päivänä en ole tehnyt mitään, ainakaan listasta, ja nyt se lista on niin pitkä ja ahdistava, että päätin taas viettää iltani jotenkin muuten kuinlyhentämällä sitä.

Hankkiuduin telkkarista eroon ehkä kuusi vuotta sitten. Päätin, että se vei liikaa aikaa, ja siksi olisi ehkä parempi elää ilman jokapäiväistä chatin tuijottelemista. (muistaako joku vielä telkkarichatin kulta-aikaa?) Telkkaria ei meillä ole vieläkään, mutta illat menee näin: facebook-hesari-gmail-omatuntoklubi-facebook-hesari-huutonet-facebook. Eilen etin Youtubesta erilaisia versioita ding-a-dong kappaleesta. Miksi. Enpä tiedä. Ruutu.fi on myös hyvä paikka saada aivot narikkaan. Unelmien poikamiestyttö on parasta viihdettä ikinä. Olisin varmaan ollut ihan koukussa, mutta mun hermoilla oli pakko googlata heti,  kuka voitti.

ALOITAN nettilakon nyt. Ei ehkä täydellistä lakkoa, mutta huomattavan vähennyksen. Ja alan kirjoittaa. Ehkä tänne. Ehkä pöytälaatikkoon. Ja sitten joku päivä voin esittää taas jotain omia juttuja vaikka Omatuntoklubilla. Kunhan aivot alkaa taas heräillä monien vuosien nettiturrutuksesta. Mutta joo, suosittelen kaikille telkkarista luopumista. Se on ihanaa, eikä ole enää edes ikävä. Onhan se kai aika outoa, että tehdään tässä samalla Annan kanssa ohjelmaa telkkariin, eikä meistä kumpikaan omista telkkaria. Haluisin myös luopua puhelimesta ja siirtyä vanhaan kunnon piippariin.
Mua ei niinkään ahdista se että se soi, vaan se kun se ei soi.
Voin kertoa, että jos tekee kaksi lasta lyhyellä ikäerolla, se ei enää soi niin usein.
/marja

Seuraavaksi tapahtuu:

Lauantaina 25.5. Omatuntoklubi Open Stage Open Air. Silloin me ollaan ulkona! Siivouspäivän kunniaksi Pengerpuistossa klo 11-15. Ihan oikea Open Stage, kahvio ja iiiiiso kirppis! Tulkaa mukaan ja tuokaa kaveritkin! (Puisto on Porthaninkadun ja Pengerkadun välissä Torkkelinmäellä). Tulkaa myös myymään omia tavaroitanne meidän kanssa! 

T. Marja Ja Anna ja muut klubin taustavaikuttajat.
Omatuntoklubin Facebook-sivut löytyy täältä.

ps. Dokumentoimme edelleen YLE:n kanssa tulevia tapahtumia.